Tuhannen ja yhden yön tarinoita
Perinteiseen Kekrin viettoon 18.11.2024 saapui jälleen runsaslukuinen joukko Suur-Helsingin Kalevalaisia Naisia puolisoiden ja ystävien kera. Illan teemana oli tällä kertaa arabialainen keittiö ja saimme vieraaksemme tutkija Kaj Öhrnbergin kertomaan meille Kansalliskirjaston arkistoista 1970-luvun lopulla löytyneestä arabiankielisestä keittokirjasta Kitab al – Tabikh. Kirja on peräisin 1200-luvulta ja sen arvioidaan olevan koko maailmassa parhaiten säilynyt ja vanhin tunnettu kopio 900-luvulla tehdyistä keittokirjoista. Illan menu oli luonnollisesti arabialaista ruokaa, falafelejä lisukkeineen ja jälkiruokana baklavaa kahvin kera. Pöydän antimet maistuivatkin hyvin osallistujille.
Kaj Öhrnberg kertoi irakilaisen lehtimiehen löytäneen käsikirjoituksen vuonna 1978, kun hän perehtyi kirjaston arabialaisiin käsikirjoituksiin. Öhrnberg ryhtyi yhdessä ystävänsä libanonilaisen opiskelijapojan Sahban Mroueh’n kanssa työstämään käsikirjoitusta ja lopullinen tekstieditio julkaistiin vuonna 1987. Kirja sisältää noin 600 reseptiä. Mielenkiintoista oli kuulla, että he ovat myös kääntäneet Kalevalan arabian kielelle.
Keittokirja oli ennen kaikkea hallitsijalle, yläluokalle ja rikkaille suunnattu teos ja se oli siihen aikaan enemmän tai vähemmän myös ajanvietekirjallisuutta. Bagdad oli sen ajan kulttuurin napa, aikansa Pariisi, jossa tarjoiltiin ylellisiä ruokia!
Ruoan valmistus perustui monimutkaisiin vaiheisiin ja kalliisiin raaka-aineisiin. Tärkeää oli raaka-aineiden vaikea saatavuus ja ne piti hakea kaukaa, lähiruoka ei siihen aikaan ollut vielä suosiossa! Omenoiden piti tulla Syyriasta, sokerin Keski-Aasiasta ja oliivien Intiasta. Tuoretta kalaa oli yllin kyllin saatavilla Eufrat ja Tigris virroista. Tarjolla saattoi olla yksi kala, joka oli tehty 70 000 kalan kielestä. Yllättävän paljon syötiin myös kasviksia. Tärkeää oli, että ruoka aseteltiin ja koristeltiin kauniisti. Islamin uskonto saneli kuitenkin pitkälle, mitä syötiin ja juotiin.
Öhrnberg kertoi kirjan sisältävän reseptien lisäksi opettavaisia tarinoita ruoan valmistustavoista sekä virheistä, jotka saattavat pilata ruoan. Reseptit olivat usein runomuodossa tietyn riimin mukaan, jolloin kokkien oli helpompi niitä rallatella ja valmistaa ruokaa ulkomuistista. Kirja sisälsi myös ohjeita siitä, mitkä ruoat olivat suositeltavia ja sopivat erilaisille temperamenteille, mikä liikunta on hyväksi ennen ruokailua ja suosituksia nokosten ottamisesta aterian jälkeen.
Lopuksi yleisö halusi tietää, miten keittokirja on kulkeutunut Suomeen ja Kansalliskirjastoon. Öhrnbergin mukaan sitä ei ole pystytty koskaan selvittämään vaan se jää arvoitukseksi.
Illan kuluessa pääsimme nauttimaan tämän ainutlaatuisen kulttuurihistoriallisen teoksen sisällöstä Kaj Öhrnbergin asiantuntevan luennon myötä. Kurkistus abbasidien dynastian ruokakulttuuriin jäi elämään mielissä ja muistoksi kuulijoille.
