Ura taiteilijana ja yrittäjänä
Leena Svinhufvud, FT, dos., johtava tutkija Arkkitehtuuri- ja designmuseosta esitelmöi 26.1. kuuluisan arkkitehdin Eliel Saarisen puolisosta ja työtoverista Loja Saarisesta sekä siitä, miten hän näyttäytyi taiteen saralla. Loja Saarinen tunnetaan erityisesti tekstiilitaiteestaan ja merkittävästä panoksestaan Cranbrookin taideakatemian kehittämisessä. Loja oli koulutettu kuvataiteilija, taitava käsistään ja kova ompelemaan. Osaltaan hän avitti muodin ja kulttuurin tuomista Suomeen. Hvitträskin ateljeessa Loja Saarinen painoi batiikkikankaita, esitteli näyttelyissä suunnittelemiaan sisustuskankaita sekä asusteita.
Svinhufvudin mukaan Loja Saarinen mielsi, että pukeutuminen oli osa taiteellista ilmaisua ja ajanmukaisesti vaatetetut hahmot olivat osa kokonaistaideteosta. Maggie Gripenbergin vapaan tanssin koreografiaan tehty puuvillakankaalle maalattu esiintymisasu ”Perhostanssi” on tallennettu Arkkitehtuuri- ja Designmuseon kokoelmiin. Valtavasta tammipuusta veistetty Eliel Saarisen vuonna 1915 valmistunut Munkkiniemi- Haaga suunnitelman pienoismalli nimetään myös Lojan tekemäksi.
Saariset muuttivat 1920- luvun alussa Yhdysvaltoihin, jolloin Eliel Saarinen ryhtyi suunnittelemaan Granbrookin Taideakatemiaa ja koulutusyhteisöä. Suunnitelma käsitti mm. poikakoulun ja tyttökoulun. Loja toimikin Taideakatemian tekstiiliosaston johtajana vuodesta 1932 aina vuoteen 1942. Tarmokkaana naisena hän perusti kotitalon yhteyteen 1920-luvun lopulla nimeään kantavan studion, joka erikoistui tuottamaan käsinkudottuja käyttö- ja sisustustekstiilejä alueen vauraammalle asiakaskunnalle. Loja itse ei kuitenkaan osannut kutoa vaan hän palkkasi johtajan tehtävään ruotsalaisen ammattikutojan, joka tunsi materiaalit ja tekniikan.
Liiketoiminta ei kuitenkaan kantanut pidemmän päälle, sillä suuri lamakausi runnoi tuona ajankohtana Yhdysvaltojen taloutta. Vaikka synkät pilvet varjostivat jo tulevaisuutta halusi Loja korostaa studionsa saavutuksia ja kirjelmöi vuonna 1939 Cranbrookin taideakatemian johtajalle, miksi vuosikirjassa ei ollut mainintoja hänen töitään käsittävistä näyttelyistä. Studio joutuikin lopettamaan toimintansa kannattamattomana 1940 luvun alussa. Svinhufvud arvioi, että lopulta on vaikea sanoa, mitä töitä Loja Saarinen itse suunnitteli ja viimeisteli studiossa.
Saariset erosivat 1940-luvun lopussa akatemian toiminnasta. Eliel Saarinen kuoli 1950 ja Loja jäi yksin. Eero Saarinen rakennutti äidilleen Lojalle kodin oman talonsa piha-alueelle, mikä mahdollisti Lojan vaivattoman pääsyn hänen luokseen.
Leena Svinhufvud kuvasi, että Lojan suunnittelemissa tekstiileissä on iso rooli värityksessä ja tunnelman luomisessa. Hän suunnitteli 1930 luvun alussa ”Kevään kuningatar” kuvakudoksen, jonka kopio on lahjoitettu 1950 luvun alussa lähelle perheen alkuperäistä kotia Kirkkonummen Luoman koululle. Nykyään kuvakudos on esillä Kirkkonummen kunnan tiloissa.
Kevätkauden ensimmäisessä kulttuuri-illassa pääsimme nauttimaan Leena Svinhufvudin kattavasta ja kiinnostavasta taiteilijakuvauksesta. Yleisöllä riittikin Leenalle kosolti kysymyksiä!
