Lapsena evakkotaipaleella
Lokakuun kulttuuri-iltaan 20.10. saimme ennakkotiedoista poiketen hallituksemme jäsenen Carmen Tomasin esitelmöimään vuonna 2017 julkaisemastaan kirjasta Lapset aikasillalla. Kirja syntyi Carmen Tomasin Suomi -100 ohjelman projektissa Pienten sankareiden aikamatka.
Kirja kertoo evakkolapsista Karjalasta, Itä-Lapista ja Porkkalasta. Sotalapsista, jotka lähtivät turvaan Ruotsiin sekä lapsista, jotka palvelivat Suomea eli pikkulotat ja sotilaspojat. Kirjassa on 32 kaunokirjallista lyhyttarinaa, joista osan ovat kertoneen sota-ajan kokeneet henkilöt. Osan tarinoista on Carmen Tomas kirjoittanut itse ja nämä tarinat pohjautuvat fiktiona sotahistorian tutkimuksiin ja haastatteluihin. Tarinoissa kuvataan, millaista oli olla lapsi Suomessa sotien aikana. Kirja sisältää runsaasti Carmen Tomasin ottamia herkkiä ja puhuttelevia valokuvia. Kuvissa nykyajan lapset esittävät evakkolasten, sotalasten, pikkulottien ja sotilaspoikien rooleja sota-ajan puvustuksessa ja rekvisiitalla.
Moni kirjan haastatelluista henkilöistä kertoi, että onnellinen lapsuus loppui, kun sota alkoi. Aikuisten oli huolehdittava ruoan hankkimisesta ja maaseudulla naisten harteilla oli talonpito, peltotyöt ja karjan hoito. Lapset auttoivat talon töissä parhaansa mukaan. Aikaa ja voimia ei enää aikuisilla riittänyt lasten tukemiseen. Evakkoon jouduttiin lähtemään useampaan kertaan. Tämän seurauksena lapset pelkäsivät kiintyä paikkoihin ja ihmisiin, koska he pelkäsivät uutta muuttoa ja luopumista tutuista ihmisistä. Koulunkäynti oli evakkopaikkakunnilla katkonaista ja lapsia saatettiin kiusata kouluissa ja haukkua ryssiksi. Evakkolasten kokemukset raastavat lukijaa monella tapaa.
Mitä nykypäivän lapset voisivat sitten oppia viime sodista selviytyneiltä lapsilta? Carmen Tomas kertoi kirjan tavoitteena olevan mm. siirtää entisten sotaa kokeneiden lasten kokemuksia ja joskus kekseliäitäkin toimintatapoja tämän päivän lukijan tietoisuuteen. Kirjan tarinoita voitaisiin lukea esim. aikuisten ja lasten yhteisissä lukuhetkissä, jolloin lapset tutustuisivat keinoihin selviytyä vaikeistakin tilanteista. Samalla lapset tutustuisivat myös Suomen historiaan.
Illan esitelmä herättikin monet läsnäolijoista muistelemaan omaa evakkotaivaltaan. Miten oli lähdetty Kannakselta omasta kotipitäjästä ja tutusta pihapiiristä. ”Muistan kuin eilisen päivän, kun lähdin isosiskon perässä kävelemään kohti asemaa”. Vuosikymmeniä myöhemmin kotitantereille on saatettu palata ja havaittu jäljellä olevan talon kivijalan tai metsittyneen pihamaan. Miten näistä menetyksistä on sitten selvitty? Kukin omalla tavallaan ja elämän tyylillä. Selviytymisessä on saattanut osaltaan auttaa valoisa karjalaisluonne!
