Matka Hiitolasta Iltaruskontielle

Maaliskuun kulttuuri-iltaan 23.3. saimme toivotun vieraan Anna-Riikka Carlsonin kertomaan vuonna 2024 ilmestyneestä teoksestaan Rakas Eeva Kilpi Nämä juhlat jatkuvat vielä. Kirja kertoo Anna-Riikan ja Eevan vuonna 2018 alkaneesta ystävyydestä, joka vähitellen lähes säännöllisten tapaamisten myötä syveni ja lopulta Eevan ehdotuksesta johti kirjan kirjoittamiseen. Kirjassa kuvataan Eeva Kilven pitkää monivaiheista elämää, yhteiskunnallista vaikuttamista ja tärkeitä ihmisiä.

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin Anna-Riikkaa hänen kirjoittaessaan vielä omaa teostaan. Tapaamisten yhteydessä oli keskusteltu myös siitä, miksi Eeva ei ole halunnut, että hänestä kirjoitettaisiin elämänkerta. Tähän Eeva oli todennut, että hän on jo niin paljon kirjoittanut omasta elämästään, ettei varsinaiseen elämänkertaan ole enää tarvetta. Silloin tällöin Eeva oli kuitenkin todennut, että hän on pitänyt päiväkirjaa aina 10-vuotiaasta alkaen yli 80-vuotta ja päiväkirjat ovat tallella Iltaruskontiellä. Perheen toimesta aineistoa toimitettiin marraskuussa 2023 WSOY:lle ja Anna-Riikka oli valmistautunut vastaanottamaan joitain muistikirjoja. Kun henkilöauton ja peräkärryn sisältö purettiin, kustantamon tiloihin kertyi yli 30 Etolan laatikkoa täytettynä päiväkirjoilla. Eikä tässä vielä kaikki, lopulta niitä kertyi 46 laatikkoa. Anna-Riikka kirjoitti päivätyön lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin omaa kirjaansa, mikä verotti voimia. Lopulta hän teki ratkaisunsa, jätti päivätyönsä WSOY:n kotimaisen kirjallisuuden kustantajana ja ryhtyi pohtimaan, mitä hän tekee Eeva Kilven päiväkirjoilla, miten hän haluaa ne julkaista.

Runsasta aineistoa läpikäydessään Anna-Riikka on pohtinut mm. mikä tekee Eeva Kilven päiväkirjoista ja muistiinpanoista poikkeuksellisen yksityisarkiston ja ennen kaikkea mitä mahtuu tulevaan teokseen mukaan. Jo puhtaaksi kirjoitetun aineiston perusteella sivuja tulee olemaan useampi sata. Oman veronsa aineiston työstämisessä vaatii se, että päiväkirjat ovat kaikki käsin kirjoitettu, mikä hidastaa lukemista. Anna-Riikka kuvaili myös sitä, mikä on ollut tähän mennessä pysäyttävintä päiväkirjamerkinnöissä. Esille on noussut mm. valon ja pimeän rinnakkaisuus, kuten yksinäisyys ja ikävöinti mutta toisaalta tarve omasta tilasta ja yksin olemisesta. Kirjailijana Eeva on kokenut julkisuuden taakkana mutta julkisuuden myös tarpeena. Kirjoittaminen on ollut Eevalle merkittävä väline selvitä elämästä vaikeuksien keskellä.

Saimme illan kuluessa perusteellisen ja värikkään kuvauksen Eeva Kilven elämäntyöstä, tuotannosta ja päiväkirja-aineistosta. Yleisöltä kertyikin runsaasti mielenkiintoa ja jatkokysymyksiä aiheeseen liittyen. Jotta nämä juhlat jatkuvat vielä, toivomme voimia ja kestävyyttä Anna-Riikalle laajan aineiston työstämiseen ja julkaisemiseen!