Mikä ihimehen Pohojanmaa
Saimme kulttuuri-iltaan vieraaksemme kirjailija Sirpa Pääkkösen esitelmöimään meille vuonna 2024 ilmestyneestä kirjastaan Pohjalaiset, eikä muualta kehtaas ollakkaan. Aihe olikin herättänyt suurta kiinnostusta ja luentosali täyttyi viimeistä sijaa myöten.
Kirjailija kertoi kirjansa keskittyvän Etelä-Pohjanmaahan, alueella eläneiden ihmisten ja nykyisten sukupolvien tarinoihin. Hän korosti sitä, kuinka juuret ovat tärkeitä ihmisille. Niitä tutkimalla voi ymmärtää paremmin itseään ja muita ihmisiä. Sirpa Pääkkönen muisteli isänsä laulaneen hänelle lapsuudessa ”Tuuli se taivutti koivun larvan”, joka on jäänyt lähtemättömästi hänen mieleensä.
Pääkkönen kuvasi elävästi eteläpohjalaista historiaa leimannutta häjyjen toimintaa, joiden mellastelu keskittyi Etelä-Pohjanmaalle. Nämä olivat aikansa ”katujengejä” varastellen, rähinöiden ja henkirikoksia tehden sen ajan välineillä, mm.puukoilla. Mieleen jäi, että häjyjen hierarkiassa johtajiksi kohosivat isojen talojen isännät ja enemmän likaisiin töihin keskittyivät rengit ja talollisten ”ylijäämäpojat”. Heikki Ylikankaan tutkimusten mukaan lähes 2000 eteläpohjalaista menetti henkensä vuosien 1790–1900 aikana näiden viikatemiesten ansiosta. Puutteellinen lainsäädäntö osaltaan mahdollisti tätä hillitöntä menoa eikä silminnäkijät uskaltaneet oikeudessa todistaa. Tässä pelon ilmapiirissä alettiin puukkojunkkareista sepittää jopa viisuja, joita sitten raastuvan penkillä käräjille joutuneet aikansa kuluksi rallattelivat.
Tunnetuimpia viisuja lienee vaarallisista puukkojunkkareista Ison Talon Antista ja Rannanjärvestä sepitetty kansanlaulu. Kauhavalle saapui nimismieheksi Adolf Hägglund 1864, Krimin sodan kokenut veteraani, joka ei Härmän kuninkaista hätkähtänyt. Hänen onnistui saada telkien taakse Ison Talon Antti vuonna 1869 mutta Rannanjärvi sen sijaan selviytyi isoilla sakoilla! Tosin virantoimituksessa oli vallesmanniltakin oma henki mennä, kun hän joutui murhayrityksen kohteeksi ennen tuomion julistamista. Kansanlaulu kuvaa hyvin puukkojunkkareiden elämänkaaren ja kulttuurin suurta nousua ja uhoa kohti – vääjäämätöntä tuhoa! ”Ittiäni en surkoa”, Rannanjärven Antin kohtalona oli kuolla hiekkakuopan reunalle Ylistaron Untamalassa vuonna 1882 renki Prännin Erkin puukoniskuihin.
Kirjailija kuvasi myös Amerikkaan suuntautunutta siirtolaisuutta. Peräti 370 000 siirtolaista lähti 1900-luvun alkupuolella Amerikkaan ja siitä n. puolet Vaasan läänistä! Osa palasi kuitenkin takaisin, mm. kirjailijan isoisä oli kaksi kertaa siirtolaisena Amerikassa.
Pääkkönen kertoi myös useista Etelä-Pohjanmaan historian värikkäistä henkilöistä, kuten Matilda Wredestä, naisesta ja idealistista, joka uskalsi nousta väkivaltaa vastaan, Vihtori Kosolasta Lapuanliikkeen johtajasta, Talonpoikaismarssin ja Mäntsälän kapinan organisoijasta 1930-luvulla. Monipuolinen esitelmä saikin kuulijat valtoihinsa ja innostus syttyi kirjan lukemiseen.
Illan kuluessa saimme nauttia myös Sergei Sokolovin pianolla soittamista eteläpohjalaisista kansanlauluista ja Petri Silvennoisen laulusta. Petri Silvennoinen kajautti ilmoille Sergein säestyksellä Ison Talon Antin ja Rannanjärven. Tämä toi varmaan monen kuulijan mieleen kultaiset nuoruusvuodet ja vietetyt illat Pohjalaisen osakunnan Ostrobotnian tiloissa.
Kirjailija oli haastatellut teokseensa myös tunnettuja eteläpohjalaisia vaikuttajia, joiden tuntemuksia hän esitelmässään kuvasi. Pääkkönen kertoi Antti Tuurin kirjoittaneen teoksessaan Pohjanmaa, että:
”Pohjanmaalla viisaus asuu aina vanhoissa naisissa, viisaus ja hyvyys.”